Väkiluvun laskua on harmiteltu pitkään. Pitäisi saada nousuun, sanotaan, syystäkin tietysti. Mutta tilastojen valossa tulevaisuus ei ole niin lohduton kuin puhutaan. Ellemme itse synkistele ja sammuta valoja.

Tilastokeskus, jolla on paras data ja osaaminen ennustaa väkilukua, povaa seuraavaa, ja tätähän aina harmitellaan (lähdelinkki tässä):

Ikäluokkien jakauma on tällä hetkellä tämän näköinen.

On siis aika selvää, että väkiluku laskee jonkin aikaa vielä, tapahtui mitä tahansa. Mutta syy ei ole lasten väheneminen. Syy on vanhan väestön poistuminen.

Lapsia on syntynyt viimeisen seitsemän vuoden aikana 48-58 vuodessa. Jos katsotaan ikäluokkien ennustetta vuodelle 2040, se näyttää tältä:

Mitään romahdusta nolliin ei tämä ennusta! Lasten määrä on hyvin samassa kuin nykyisten 0-5-vuotiaiden määrä. Ei tämä kylä välttämättä tämän pienemmäksi tai ankeammaksi lapsiperheiden osalta muutu!

Ja nyt on paljon itsestämme kiinni, käykö ennusteen mukaan, käykö huonommin vai saammeko nostettua tuon 40-50 lasta vaikkapa  välille 50-70 lasta. (Ei, en tarkoita nyt mitään hedelmällisyystalkoita 😀 Lapsiperheystävällisyys saattaisi toki näihin johtaa ihan itsestäänkin.)

Tarkoitan, että onnistumme esimerkiksi seuraavissa asioissa:

-Pidämme kunnan sellaisena, että ihmiset kokevat sen niin kodikseen, etteivät halua muuttaa pois.

-Saamme kunnasta sellaisen, että tänne on mukava muuttaa muualta ja nopeasti tuntee olonsa kotoisaksi. Tällöin muualla koulutettu työvoima voi tänne tulla.

-Saamme hoidettua yritysten ja kunnan rekrytointitarpeet.

-Emme ainakaan omalla toiminnallamme estä pienyrittäjien menestymistä.

Mitä meidän tulevaisuudestamme Helsingissä mietitään

Seuraava asia on puiseva ja kuiva, mutta tärkeä, joten olen tähän sen ottanut.

SITRA on ennustanut neljä visiota siitä, miten soteuudistuksen jälkeiselle kunnalle voi käydä, riippuen siitä, miten hyvin ymmärretään tehdä elinkeinopolitiikkaa, ottaa käyttöön uusia toimintatapoja, tehdä yhteistyötä maakunnan, kolmannen sektorin ja muiden kanssa jne.

Olen ottanut lainaukset tästä raportista. Esitän vain parhaan ja huonoimman vision, koska teksti on kovin kuivaa ja pointin näkee niistäkin.

1. (paras) Innostavan elinvoimakunnan visio: Menestymme yhdessä.

Tarinassa korostuu kunnan rooli tulevaisuuttaan ennakoivana uudistajana ja aktiivisena mahdollisuuksien hyödyntäjänä. Kunta menestyy pitkäjänteisten strategisten valintojensa ansiosta. Vetovoiman ylläpitämiseen on suunnattu erityisiä panostuksia ja kunta kehittää aluettaan yhteistyössä seudullisten, maakunnallisten, kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Kunnan roolina on olla mahdollistaja ja edellytysten luoja elinkeinoelämälle, järjestöille, kansalaisyhteiskunnalle ja kuntalaisille. Toimintatavoissa ja johtamisessa korostuvat myös verkostomaisuus, vuorovaikutus, kumppanuus.

4. (heikoin) Lannistuneen kunnan visio: Viimeinen sammuttaa valot.

Tarinassa korostuu se, ettei kunnalla ole visiota tai strategiaa. Kunta pyrkii selviytymään ennen kaikkea omin voimin. Toiminnassa ja johtamisessa korostuu passiivisuus, joka näkyy kyvyttömyytenä uudistua ja hakea uusia, kumppanuuteen perustuvia ratkaisuja. Passiivisuus on aiheuttanut hallitsemattoman negatiivisen kehityksen kierteen ja johtanut tilanteeseen, jossa resurssit ovat heikentyneet, palvelut rapautuneet ja kunnan olemassaolon oikeutus hämärtynyt.

Kuinka käy?

Pahoin pelkään, että jos uudessa valtuustossa on liiaksi samaa porukkaa kuin nykyisessä, voi käydä viimeisen vaihtoehdon mukaan. Tarkoitan tätä porukkaa, joka onnistui maakuntaa pelätessään luomaan Keiturin Soten. Tai porukkaa, joka ei jo puoli vuotta sitten ymmärtänyt, että yhtenäiskoulu olisi tilaisuus nostaa paikkakunnan profiilia ja elinvoimaa.

”Kunnan roolina on olla mahdollistaja ja edellytysten luoja elinkeinoelämälle, järjestöille, kansalaisyhteiskunnalle ja kuntalaisille.”

Kunnan pitäisi olla väline asioiden tekemiseen, kuntalaisille.

Tuohon virkkeeseen eivät oikein istu vanhan liiton eturyhmäpolitiikka, sunnuntai-iltana valtuustoryhmän kokouksissa juntatut kannat ja asiantuntijoiden tai kuntalaisten kuuntelemattomuus.

Mutta toivoni ei ole mennyttä! Yhtenäiskoulun toiminnallisessa työryhmässä parhaan skenaarion mukaan onnistuttiin toimimaan. Ei pelätty kuulla kuntalaisia ja ottaa oikeasti opiksi. Kun on onnistuttu kerran, miksei voisi jatkossakin.

On tehtävä uusilla tavoilla. On tehtävä yhdessä kuntalaisten, maakunnan ja muiden kanssa. Ihmiset on saatava innostumaan!

Siitä näissä vaaleissa on kyse. Masentelu saa loppua. Lapset eivät.

Tapio Suomisen viisauksia lainaten: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Äänestys alkaa huomenna.